Voiko sitä ihmetellä miksi kudon vain prinssille ja prinsessalle? Ei voi, ovat niin suloisia lapsia, muita töitä voi vain ajatella ja siirtää tulevaisuuteen. Olen siis pikkuisia katsomassa Savossa. Napsin kuvia joulusukista prinsessa Elohopean jalassa, kuvaaminen no jaa ei laisin onnistunut. Haastetta kerrakseen kuvata  noin eläväistä prinsessaa. Kuvia kuitenkin jossain vaiheessa pistän flickriin.

Valkoiseen mekkoon sain täältä lankaa ja nyt rynnistän sohvalle kutomaan. Ostin oikein Modan, siinä oli kauniita neuleita myös vaikka itselleni. Ommeltaviksi oli kaavoja jakuista, kummastelin miten huonosti jakut istuivat kainalosta. Taitaa selästä ratketa, jos onnistuu nostamaa kädet ja halaa toista tuollaisessa jakussa.

Näyttää siltä kuin, joku olisi liimannut hiiren nahan päähäni. Uusi hiustoni on tumman ja harmaan sekoitus. Päältä tuuhea ja sivuilta aika harvaa kasvua. Hymyilee leveästi, mutta hiukset kuitenkin. Jännitysnäytelmä jatkuu, kun alkavat kärventää minua loppu kuusta säteillä. Pienen rukouksen olen lähettänyt, etten saisi noita kaikkia mahdollisia sivuoireita tästäkin hoidosta.
Sytostaateista tuli kaikki mitä ikinä niistä voi saada. Kärsitty on, no jalostuinko? Turhamaisuus häviää yleensä rajuista kokemuksista kärsineeltä . Edellinen sairaus karsi sen jo aiemmin. Nyt vain tiedä miten rajut ovat hoidot ja en sitä haluaisi kokea uudelleen.

Nyt nautin viikon toivunta ajan täällä suloisten kanssa. Yön selässä saavuimme tänne ja  tietysti kävimme vilkaisemassa nukkuvaa prinssiä. Ups ihan vähän silitin jalasta ja kohta nosti päätä ylös. Äiti joutui hyssyttämään uudelleen uneen :o. Taidan saada kohta porttikiellon.