Tuomaansillan jälkeen liikenne pysähtyi Jokikadun työmaan luona liikennevaloihin. Kohta voi rysähtää, sanoi mies ja ehdin kääntyä katsomaan työmaan suuntaan, kun tömähti. Ei kovaan, mutta niskaan kyllä otti se heilahdus. Nuorimies ruokajakelu autollaan oli nyt vetokoukussa ihan konkreettisesti. Ei kai meille sattunut mitään? niskahan nikama minulla on jo muutenkin siirtynyt puoli senttiä paikaltaan, vaivat siis uutta vai vanhaa? Miten juuri matkalla olimme puhuneet peräänajoista ja totesin minulle sen olevan vakava juttu, sillä mahdollista vammaani ei varmaan korvattaisi, kun on tuo siirtymä ja kulumia. Tästä puhuimme rautatieaseman kohdalla ja parin minuuttia niin asiasta tuli ajankohtainen.

 

Onkologilla käynti oli huojentava, mammografiassa ei näkynyt kasvaimia ja veriarvot normaalit.Tiedänhän minä että edellä mainitut tulokset eivät takaa, etteikö silti jossain sisukaluissa ole alkavaa pientä syöpähippua kasvamassa.

 Nyt on näin ja tätä aikaa eletään ilolla ja rakkaudella.

 

Kanervanpunaisen kesken eräisen neuleen kämmeneltä puhalsin kiitoksen, kaikille minua

kannustaneille ja kommentteja jättäneille, tähän ihanaan kevättä enteilevään taivaansineen.