Uusin blogini ilmettä Katan intouttaman. Eihän se ollut laisinkaan vaikeaa, joskin pohjan valinta oli vaikeaa. Oli niin monta hyvää, mutta mikään ei ollut juuri minua. Olisin ottanut naisen enkelin siivissä, mutta reunaan jäi valkoiset tyhjät reunat?

Ehkä tämä kuvaa jotenkin tämän hetkistä olotilaani. Toivoisin olevani talo, joka huokuu valoa tähän arkien maailmaan. Talo kokonaan valaistu mikä on myös haaveeni maalla joka ikkunasta tulvisi valoa. Talon on kesken kuin elämänikin, vaikka osa on totta toinen pääty tulvii valoa ja toisesta piipusta nousee savu. Talon valmistuttua pitäisi saada kuvaan toinen kynttilälyhyt rinnalle, jotta kuvaisi omaa projektiani. Puoliksi on tullut elettyä elämäkin, ehkä tämä onkin oikea kuva. Tänään vain tuntuu etten anna valoa, levitän ympärilleni vain mustaa ja surua toisille.

Kurkkukipu iski ja pikavauhtia tuli kotiin tulo Savonmaalta. Onneksi sentään ehdin nähdä ihanaiset lapset. Muuttuvat koko ajan ja ovat mukamas, joka kertaan ihanampia ja rakkaampia. Voi miten heitä voisinkaan kehua ovat yksinkertaisesti ihania. Odotan innolla kun alkavat puhua mitähän pään sisällä liikkuu.

Nyt olen ottanut härkää sarvista, siis alan huovuttaa tossuja pienille. Tekovaiheen kuvia en nyt voi ottaa kamera kiertää nyt Savonmaalle. Teen uudet tekovaiheet dokumentoiden jos onnistun ensimmäisissä. Uusia lankoja293992.jpg

 

Mitähän mieltä lukijani ovat uudesta ulkoasusta kommentteja kiitos