Äidit ne toivossa väkevät, lapsensa aina pieninä näkevät. Tämä riimittely syntyi monesta asiasta. Kommentteihin oli tullut kysely hahtuvalapasista ja kysymys voisinko mahdollisesti neuloa sellaiset kommentoijan tyttärelle.  Vilkaisin vain nopsaan kommenttia ja kirjoitin sitten sähköposti viestin, voin tehdä. Kysyin viestissä aivan samat asiat, jotka olivat jo kommentissa, mm. lapsen iästä.
Vastaus tuli tuota pikaa, että äiti se näkee tyttärensä lapsena ja huolissaan käsien palelemisesta. Lapsi hankkii itse lapaset, joten niitä ei tarvinnutkaan hankkia minulta.
 
Hmm lapsen käden koko oli 8, jos olisin lukenut kunnolla ja vähän ajatellut.  Äiti tietysti naureskeli itselleen holhoamisvimmastaan, lapsi lähenteli keski- ikää. Tuttu juttu, itsekin yritän holhota ”lapsiani” ja yritän antaa tietoni, joita saa vain kokemuksen kautta (usein kuuroille korville). Onneksi eivät sentään ole umpimielisiä. Onnekas minä.

 

Lämmintä pienille jaloille, päiväkodin pyörteissä katoilee lapasia ja sukkia. Saattaa olla, että tarve on kova lämpimistä neuleista, niillä joiden mukaan ovat päätyneet. Kaikki neuleet ovat näkyvästi merkitty hoitotätien helpotukseksi, sukan päälle.

Lämmin kiitos kommenteista.