Kevään ihanuus on jo näyttäytynyt piiloutuen uudelleen lumeen. Kylmää kyytiä on tullut monessa asiassa, puutarhamessut (blogi ystävän tapaamisineen) ovat olleet tavoitteena kaksi vuotta, ei onnistunut tänäkään keväänä ja lapsen luona käyntikin siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Suureksi ilokseni kuitenkin tapaan hyvän ystäväni kasvokkain monien vuosien jälkeen. Konsertti kutsukin on tullut, kivaa piristystä viikolle jona ovat ne missatut puutarha messut. Neuleita valmistuu tasaisesti, joskin niiden kuvaaminen on jäänyt. Tuntuu ettei ole sillä saralla oikein mitään annettavaa. Pohdin onko minunkin aika laitaa blogiini piste. Seitsemän vuotta on yleensä kriisin paikka ja oliko seuraava sitten siitä viisi vuotta eteenpäin, päteeköhän se myös blogeihin. Sairaalan syöpätautien osasto on ylikuormitettu, siksi minunkin jatkoseurantani on siirretty terveysasemalle. Kontrolli on ihan pian jo toukokuussa. Jospa harkitsen siihen asti, tuota piste päätöstä. Ehkä minulla olisi enemmän jotain annettavaa aivan muista kokemuksista ja niistä selviytymisestä kuin neulonnasta.

 

Osan pääsiäistä vietän ystävättäreni perheen luona puutarha unelmia suunnitellen, puutarha on jäänyt heillä gloffin jalkohin.  Muistan miten puiston laidasta muuttivat meren rannalle, hauskat muistot täyttävät mieleni. Muutama vuosi sitten vesivahingon sattuessa kodissani avautui sieltä ovi sijaiskodiksi, sanoisin että todella ystävän teko. Puutarha teema on minulle kovin rakas ja odotan innolla yhteisiä puutarha pohdintoja.

 

Iloista pääsiäistä tipujen ja suklaamunien kera!

 

Kukkelikuu tämä kiekui ruotsalaisessa puutarhamyymälässä kavereidensa kera!