Käväisin lankaliikkeessä hummailemassa, ostin Dropsin alpakkavillaa ja silmukka merkit muoviset. Mitä minä siellä näinkään, ohuen ohutta heijastin nauhaa. Eikös vain ollut aivan pakko ostaa muutama metri sitä itselleni. Ensimmäinen ajatus oli käyttää sitä tupsun joukkoon, sitten mieli alkoi vallattomasti tuumia muitakin käyttömahdollisuuksia. Puikoilla oli kai tuon uuden lankaliikkeen nimin Turussa Eerikinadulla. Ihan hauskan oloinen myymälä siellä on ti ja to muistaaksen neuletapammisia.

Ompelukone hajosi, suht uusi oli Husqarnani, tai siis vähän käytetty. Korjaus maksaisi paljon, 350 € elektronisenkortin osuus pelkästään, ja niinpä katsoin ikivanhaa vihreää Singeriä, neuloo vain perusjutut hinta 150€. Olin joskus tosi idiootti myydessäni oman perus singerini ja ostin Taylor koneen, kone ei koskaan neulonut hyvin. Krymppäsi ja teki vaikka mitä, ei toiminut uutenakaa. Tuo ihanan husqarnan sain tädiltäni ja nyt ihanuus levisi. Olen sitä päivää manannut, kun vanhan Singerini annoin vaihdossa Tayloriin. Nyt tietysti myyjä esitteli tonnin päältä syöttäviä koneita, juu juu unelmamasiina pistää itse langan neulansilmään. Minä olen jo niin ikänäköinen, etten tahdo millään saada lankaa pujotettua. Haaveeksi jää tuollaiset tonnin koneet.

Jouluun on enää niin vähän aikaa pitäisi ruveta naisten myssyjä tekemään joululahjaksi.

Mahtaneeko kukaan koskaan lukea avunpyyntöjäni, kun kommentteja ei tule. Metsästän, paksulle langalle hyvää naisten myssy mallia. Onkohan deodorantti pettänyt, kun kukaan ei lähesty.