Heips kävijäni olen hiljaiseloa viettänyt sädetyksen jälkeen. Tässä parisen viikkoa on haavan alue oireillut ja viimeisen viikon särkenyt paljon. Kipulääkkeet ovat kaverina eikä niistä ole ollut merkittävää hyötyä. Maanantaina pääsen vihdoin onkologille, vielä kolme hirvittävän pitkää päivää. Yritän hiljakseen kutoakin rinssin paitaa, vaikka kainalo ei kestäisi liikuttelua. Alkaa hiljakseen pelottaa, mikä tämä kipu oikein on nimeltään. Sädetyskudosvamma vai itse syöpä.

Kevät ja puutarha houkuttaisi, mutta ei onnistu mikään työ. Yksin istuksin tässä ja mietin nukkumaan menoa. Mies on kaloja narraamassa Kilpisjärvellä, tässä on aikaa yksin miettiä turhan paljon. Toki kipu joka hetki muistuttaa, paitsi jos makaan selälläni liikkumatta.

Iloa tuotti muoriska minulle yllättäen. Ojensi auttavan käden minulle Bloggeri tunnusasiassa. Pitkästä aikaa hymy nousi huulille.

Iloisen värinen on rinssin puuvillavillapaita, etukappaleiden yläosat menossa. En osaa iloita sen edistymisestä tavalliseen tapaan. Nyyh jospa tämä tästä selviää hyvinpäin.