Pikku prinssin kotipihan laitamilla on löntystellyt karhu. Kuvasin lapasen aivan autenttisissa oloissa, lapanen maastoutuu aika hyvin noissa vaarallisissa olosuhteissa. Kyllä on äidillä etsimistä kun lapanen on katoaa pihalle.
Eipä vieläkään kuvaa villatakista, napit puuttuvat ja kamera on rinsessa Roosan kodissa. Kohta iskee muutenkin kuvattomuus, sillä joululahja pakettien sisältöjen teko alkaa.

Täällä Kuopiossa näkyy katukuvassa aivan upeita myssyjä pipoja. Taitemian vaikutus on ilmeinen, desing myssyjä nuorilla naisilla on paljon. Vähällä on etten hyppää autosta ja kysy oletko tehnyt tuon itse? Saanko mallin?

Ihan itselleni on tehtävä jokin päähine. Tiettyjä asioita on huomioitava mallia valittaessa, NISKAANI PALELTAA, REUNAN ON OLTAVA OTSAAN ASTI, KORVILLE ON MENTÄVÄ KUNNOLLA.
No niin minkälainen malli? Mistä löytyy ohje? Noilla kriteereillä taitaa olla kypärämyssy ainut malli.

Onneksi kainalon hermokipu on helpottanut ja vasta nyt alkaa tuntohäiriöt helpottamaan. Tai ehkä aivoni ovat loputa tottuneet viestiin omistuisesta tunteesta tai siis tunnottomuudesta, kun kosken kainalooni. Toki hiljaa hieroessani kainalon seutua löytyy vielä kohtia, mitkä pistävät kuin olisi nasta, eikä tuo tunto ole lainkaa normaali. Ilo vai suru, sillä välillä minä tunnen rinnan, hetken huvi. Noin kai se menee ihminen tuntee amputoidun jalankin. Sairaus poistettiin hyvä niin, tietysti noin suuresta operaattiosta jää väistämättä näitä kolotuksia.

Pikkuinen vauva vaapukka on vatsassa keinumassa. Haalarin ajattelin neuloa pikkuiselle.