Onnitteluja vastaanotetaan. Tässä samalla olen neulonut neljät lapaset ja aivot ovat suunnitelleet monelaista neuleideaa.

Tässä sitä jännäilen tulenko uudelleen sairaaksi, kun lääke kuuri on loppunut.  Hikipyyhe on taas otettava kolmanneksi pyöräksi sänkyyn, tarkoittaa yhtäkuin heräilyä yöllä ja yhtenäistä unta vasta aamulla. Herään puolelta päivin ja siitä koko elämä sekoittuu.

Väsyttääkin koko ajan niin hiivatisti.  Aika näyttää,  toivottavasti virkistyn, eikä se ole mikään oire. Clariometry on tekemättä, vaikka sitä ajattelin aloitella. Pitäisi ensin mitata tyttären pään ympärys. Olen laiskuri.

Pitäisi virittää radio tähän läppäriin. Nykyisin minusta tuntuu, ettei asiaohjelmia tule muualta kuin radiosta. TV syöttää pelkkää saippuasarjaa, visailua, ruokaohjelmaa ja uusintaa ikivanhoista sarjoista. Asiaohjelmat saattaisivat herättää ihmisiä toimimaan ja muuttamaan asioiden suuntaa. Helppoa päättäjille, kun kukaan ei enää tiedä mitään ja tiedonvälityksestä tulee vain saippuasarjoja. 

Eläinten huonosta kohtelusta tulee filmejä, mutta kuka kuvaa sairaalassa kroonikkojen huonoja kohtelua. Vanhainkodissa olevia vanhuksia kakkavaipoissaan, huonoa kohtelua makaavat sängyissään, ei ulkoilua jne. häkkikanat saavat sympatiat, eivät köyhät vanhat ihmiset, joita ei kukaan ulkoiluta tai edes huoneessa taluta. Ihmeellistä, että vanhusten ja sairaiden tilanne ja hoito ei kiinnosta, vanhoiksi tulevat joskus kaikki ennemin tai myöhemmin. Kroonikko sairaaksi voi tulla vaikka nuorenakin. Kuka perustaa yhdistyksen oikeutta vanhuksille ja sairaille.

Luoja varjelkoon, että minulla olisi vanhana omaisia, jotka edes vähän perään katsoisivat hoitoani.

Taas sairaalassa näin miten vanhoja hoidetaan huh huh. 

Kamomilla teetä ja Marie keksejä ehkä uni tulee.