Pääosin äärettömän antoisa jakso elämässäni päättyi eilen. Luottamustoimeni puheenjohtajan on historiaa, ajanjakso oli pitkä 15 vuotta. Lahonneita harteitani eivät kokouspaineet enää rasita. Eivätkä muutkaan sitä kautta tulleet luottamuspaikkani. Edusta vain itseäni enkä lähes puoltatoista tuhatta muuta ihmistä.

Huojentunut olo siksikin, sillä pikkurinsessan lapaset lähtivät Savon maille. Raivostuttaa kun tekijä jäi tänne, potemaan kipeää leukaa ja kieltä.

Matkalla köröttelevät nyt silkkivuori lapaset, punaiset paksut ja vielä nämäkin uutuudet rinsessalle.

Kas huomaathan kolmea väriä, valkoisessa on mukana ohut silkkilanka. Jännittää miten he onnistuvat käyttössä, lankalenkkiä on sisällä paljon.

Pipoa voisin aloittaa, nyt kun joudun täällä virumaan YKSIN ainakin maanantaihin. Ehkä enemmänkin, mitä sanoo onkoligi tutkimuksista ja tutkitaanko ylipäätään. Jostain nämä vaivat johtuvat.

Siivous olisi kova sana tässä varastossa. Aloittaisinko siis helpoimmasta papereita, joita voin nyt hävittää ainakin muutaman muovikassin verran. Höh eipä kai ole siitä järkevää aloittaa, sillä jään selailemman ja muistelemaan.

Lankalaatikoita olohuoneessa kankaita jne. tänään värkkään jotain koloa pöydälle. Lumipeite puissa ikkunoiden takana houkuttaa kuitenkin lähtemään ulos tästä kaaoksesta. Kaikkea hoidettavaa on runsaasti joten pitää pakostakin lähteä.